Paljon on tapahtunut, hyvää ja pahaa. Kaikesta on selvitty! Luajalle kiitos!

Lapset kasvaa, koirat vanhenee, minä ja mies vanhetaan.

Kissoja meillä ei enää ole, viiriäisiä meillä ei enää ole. Kaikkea aikansa ja terveys etusijalle. Ruumiillinen kuin henkinenkin. Niin surullista kuin se onkin......

Olen aloittanut kolmivuorotyöt tehtaalla joka on tuonut eräänlaisia suuria haasteita koko perheen elämään. Äiti ei enää ole "24/7" kotona ohjaamassa, järjestämässä, hoitamassa asioita ja koordinoimassa. Perhe joutuu ajattelemaan ihan itse ;) ja  mikä kamalinta, tekemään itse. Selviytymään haasteista. Toki äiti kirjoittaa selkeät ohjeet ja viikkokalenteri oli kovassa käytössä alku viikkoina.

Pitää toki sanoa, että hyvin nuo pärjäsivät pienen harjoittelun jälkeen. Pointsit siitä jokaiselle!! 

<3 I love my family! <3

Olen aloittanut aivan ihanat harrastukset, Modern Mano Manon ja Kombatanin. Olen niin addiktoitunut noihin! Enempään en ehdi, 5,5 tuntia yhteensä viikossa, mutta se on mulle enemmän henkistä hyvinvointia ja sosiaalista kanssakäymistä muiden höpsähtäneiden kanssa kuin tavoitteellista puurtamista.

Kuva Porin FMACin Mano & Kombatan seminaarista 15.11.-14

Valitettavan moni ihminen on ollut vain käymässä elämässämme poistuen lyhyen vierailun jälkeen, mutta oman ja lasten harrastuksien sekä työn kautta olen tutustunut aivan mielettömiin uusiin ihmisiin. Kiitos jokaiselle olemassaolosta.

Nyt olisi tarkoitus aloittaa rakkaimmanparhaimmanukkokullan kanssa kuntosaliharjoittelu ja lopettaa tupakanpoltto! Piste. Sen me teemme. Yhdessä.

Kuntosali? Kehonmuokkaus?

Tästä lähdetään ja suunta on vain ylöspäin! Lihaksia pitää saada. Yläkroppaan, käsivarsiin, persaus kaipaa kohotusta, vyötöröä kapeemmaksi, .....

Loput pläskit pois!!

Yritän taas kirjoitella ahkerammin. Ehkä tämä tulee tavaksi nyt varsinkin tupakanpolton loppuessa. Pakkohan sitä on turhautumista johonkin purkaa ;)

Kolmen vauhdikkaan lapsen ja kolmen yhtä vauhdikkaan lapsen kanssa touhuaminen on vienyt likimain kaiken ajan eikä tännekään ole mitään kerinnyt kirjoittelemaan. Sorry!

Lenkkiä on heitetty ihanan naapurin frouvan kanssa, korvaamatonta apua on ollut kyllä. Pakko sanoa!

Fillarilla tulee juoksutettua koiria melkein joka päivä, kymppiä suurinpiirtein kerrallaan. Naapurin koira on sen verran suuri kokoinen ja paksuturkkinen, että sen kanssa on sitten menty rauhallisempia metsälenkkejä. Niihinkin tuo ad/hd-teinikoira on päässyt mukaan.

Ainiin! Mun on ilmeisesti pakko tunnustaa itselleni, että mulla on koira joka ei syö jos se ei pääse kunnollisille lenkeille. Koskakohan tuo elohopea rauhoittuu? Sitten kun se on maan mullissa, luultavasti.

Tämä maailman parhain naapuri muuten on tehnyt mulle jo kahdet rakennekynnet! <3 Rakastan pitkiä näyttäviä kynsiä!! Kiitos niistäkin!

Huonojakin uutisia on, valitettavasti.

On ilmennyt, että olen to-del-la allerginen noille meidän viiriäisille. Välittömästi iho-oireita, kun edes menen  vedet vaihtamaan. Saatikka, että vaihtaisin puruja tai touhuaisin muuta niiden häkin kanssa. Mies ja lapset saavat siis hoitaa ne.

Nyt iltapalaksi miehen tekemää mustikkapiirakkaa, NAM! Palataan, toivottavasti pikkuisen pikemmin kuin edellisen tauon kanssa. Olkaahan ihmisiksi!

En sit tiiä kumpaa ihailisin ensin tai enemmän.... Miestä joka on kouluttanu poninsa vai ponia joka on koulutettu noin hyvin......

Oiskohan sitä valmis vuonna 2016?

Tussulainen on oloneuvos joka liikkuu ja touhuaa omaksi iloksi, Cola on mammailemassa Eijan luona eli pakko tuon kakarakoiran kanssa sitten alkaa tahkoamaan.....

Nimenomaan tahkoamaan, koska tekemistä riittää siihen, että ollaan joskus tai jouluna valmiita ihmisten eteen... Taidanpa perua koko ajatuksen? Onneksi on aikaa eikä ole paineita. Ajatushan se on tärkein ja se, että ottaa itseään niskaruodosta kiinni saadakseen jotain aikaikseksi ennen kuin on myöhäistä.... -KÖ??

BTW!! Se pirunpidättelijä teki neljä flikkaa ja viis poikaa!

Perjantaina majoituin erään ystäväpariskunnan luo poikien kanssa.  Cisse ja Albert luonnollisesti hurmasi koko perheen, mitäpä muutakaan.

Lauantaina menin pummilla Tuijan hotellihuoneeseen, koska hän voi hieman huonosti ja sunnuntaiaamuksi oli tiedossa hirveä härdelli.

Lauantaina eläinlääkärintarkastuksen jälkeen alkoi se jokaiselle kissanäyttelyissä käyneelle niin tuttu odottaminen. Angorathan on valitettavasti aina viimeisenä. Odottaminen ei tälläkään kertaa ollut turhaa. Esittelimme yleisölle rotua jos kiinnostuneita oli ja niitähän riitti. Mahtavaa saada kertoa tästä valloittavasta kissarodusta, koska ihmisillä on outo käsitys luonteen osalta. Luulevat angoran edelleen olevan kiukkuinen? Onhan se saattanut joskus sitä olla, mutta kasvattajat ovat tehneet loistavaa työtä saaden rodun luonteet paranemaan ja tasaantumaan. Kiitos siitä jokaiselle kasvattajalle!

En muuten tiennyt, että angora ihmiset on noin sydämellisiä. Porukka on pieni ja intensiivinen, mutta minut otettiin ennakkoluulottomasti porukkaan mukaan ja olimme "yhtä suurta perhettä"....

Näin, kun on tottunut koiraihmisten keskuudessa ja eri rotujen parissa siihen kateuteen, kuppikuntaisuuteen, pahan puhumiseen tuo angoraporukan yhteen hiileen puhaltaminen oli mulle jotain niin käsittämätöntä. Mieletön fiilis, kun huomaa omin silmin sen aidon ilon kaverin puolesta. Tää porukka osaa olla vilpittömästi onnellisia jokaisesta TP-valintaan pääsystä vaikka se oma kissa ei olisikaan sinne asti päässyt. Aivan sama onko kissat samalta kasvattajalta vai ei.

Mukana meillä näyttelyssä oli tosiaan Cisse, Albert, Innu ja Kauno, Albertin veli siis.

Lauantaina kaikki pojat ex1 ja TP-valinnoissa, Kauno oli Tuomarin Paras ja paneeliin.

Sunnuntaina Innu valmistui Championiksi , Cisse ex1, Albert ex1 TP, kaikki TP-valinnoissa ja Albert paneeliin.

En nyt muista onko Tuija menossa poikien kanssa tässä välissä johonkin, mutta oma katse siintää jo tuonne heinäkuun loppuun. Turkkilaisten erikoisnäyttelyyn joka järjestetään SUROKin näyttelyn yhteydessä.

Vangora ry järjestää 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi turkkilaisten kissojen erikoisnäyttelyn 26.7.2014 SUROKin näyttelyn yhteydessä (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 D, 00180 Helsinki).

Kyseessä on epävirallinen näyttely, jossa on myös lisäluokkia (paras turkki, kolme sukupolvea yms.).

Angoroiden tuomarina toimii Sara Viuha.

FI*Elekatin Super Nova ja FI*Elekatin Rosso Ruben

<3 veljekset <3

Ennen vihkimisen alkua sytytimme kolme kynttilää heidän muistoksi, jotka eivät enää ole keskuudessamme. Niille kaikkein rakkaimmille, veljelleni ja mieheni äidille. Yksi kynttilöistä oli hyvän ystävän muistoksi joka menehtyi äkillisesti vain muutamaa päivää ennen tilaisuutta.

Meistä ei otettu virallisia, valokuvaamossa otettuja hääkuvia. Tämä on silti ja siitä huolimatta se rakkain kuva. Tässä kuvassa kiteytyy mielestäni kaikki se rakkaus ja yhteenkuuluvuus mitä meidän välillämme on.

Tässä hääkimppuni, ei kuvassa "näytä miltään" mutta se oli aivan ihana!! Hyvä kimppu olikin, kesti maljakossa melkein kaksi viikkoa!!

Hääkakun leikkaus ja polkaisu.

Minä kuulema määrään kaapinpaikan. Niin voimallisesti, että koko kakku kellahti pöydälle! Sattuuhan noita?

Meidän häät oli todellakin meidän näköiset, rennot, mukavat ja hauskat.

Porukka viihtyi, kukaan ei mielestäni kangistellut. Ihmiset söivät ja joivat, seurustelivat keskenään vaikka vieraina oli laidasta laitaan ystäviä, tuttavia, sukulaisia.... Nuorempaa ja vähän vanhempaakin ihmistä.... Yllättävän moni joutui ilmoittamaan ettei pääse näin pienellä varoitusajalla paikalle, mutta oli kutsuvieraita silti muistaakseni 80 henkeä!

Iso kiitos jokaiselle paikalle päässeelle! Juhlia ei voi järjestää ilman vieraita joten olen äärettömän onnellinen jokaisen vieraamme paikallaolosta!

Juhlat järjestettiin siis noin 7 viikon aikataululla. Hetken mietittyämme tulimme kaaso-bestman tiimimme kanssa siihen lopputulokseen, että otetaan "valmispaketti" Laitilan Kievarin kautta ja järjestetään bileet Laitilan kirkkoa vastapäätä olevassa Juhla-Helmessä. Sitä kautta tuli kaikki, siis aivan kaikki. Pöytäkoristeita ja kukkia myöden. Toki hääkimppu ja iltapala jne piti itse hommata, mutta luultavasti nuokin olisi onnistunut?

Ruoka oli aivan mahtavaa!

Menu oli tälläinen:

Ylikypsää saunapalvia

Ceasarsalaattia laitilalaisittain ( kanaa ja kananmunaa )

Vihreää salaattia eri kulhoissa ja salaatin kastikkeet

Leivät ja levitteet

kotikalja, maito, piimä ja jäävesi

Paistettua merilohta ja katkarapukastiketta

Smetanahärkää, riisiä

Keitinperunaa

Vadelmakakku, erilaisia cookieita ja muuta suuhunlaitettavaa

Iltapalalla paikallinen luomujuustopöytä herkkuineen

Palvattua hirvenlihaa ja peuraa

Ruuan kanssa oli mielettömän hyvää puna- ja valkoviiniä, illemmalla aukesi baari sekä booli kannettiin esille.

Jatkot olivat luonnollisesti Laitilan Kievarissa. Esiintyjänä oli Janne Hurme.

Kuvia olisi vaikka ja kuinka, pitää vain kysyä ihmisiltä voinko julkaista kuvia heistä.

Mä en muista kuinka monta vuotta siitä on, kun viimeksi olen ollut kissanäyttelyssä. Saatikka omien kissojen kanssa kisaamassa!

Nyt matka suuntaa Tampereelle, http://www.pirok.org/toiminta/nayttely.html.

Matkaan lähden vanhan tutun, uudelleen löydetyn ystävän kanssa. Kissoja meillä lähtee mukaan yksi tai kymmenen, tarkkaa lukumäärää en itseasiassa edes tiedä vielä :D !!

Noh, joka tapauksessa, Tuija menee osan kissojen kanssa hotelliin ja itse menen ystäväpariskunnan luo poikien kanssa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pakkohan se on mennä, kun kutsuttu on ja samaan kaupunkiin koko viikonlopun siellä on. Alkaa kutsut harvenemaan muuten ;) Ja toivottavasti tällä vedolla saan houkuteltua nuo ihanat ihmiset kesällä Laitilaan ....

Albertille tämä on debyytti, mutta Cisselle jo toinen kerta! Viime kerta ei ollut huono reissu, pieni pojankoltiainen pätkähti paneeliin JES JES JES!!

Saas kattoa miten nyt pojilla menee... Hyvin luonnollisesti, kauneimpia ovat totta kai! Mutta... Mitäköhän mieltä tuomari on?

Koitan muistaa ottaa kameran mukaan JA kuvatakin.....

Ihanaa!

Meille muutti kaksi ihanaa kissanlasta, Cisse ja Albert, molemmat turkkilaisia angoroita. Ja kyllä noita poikia on odotettukin! Vielä ihanampaa asiassa on se, että noiden poikien meille muuttamiseen liittyy erään vanhan ystävän uudelleen löytyminen, kiitos tästäkin!

Cisse ja Albert

Meillähän on joskus ollut norskeja ja talvella edesmennyt villikissan pentu. Ei näistä angoroista voi puhua samana päivänäkään noiden entisten kissojen kanssa. Sosiaalisuus ja osallistuminen on aivan jotain omaa luokkaansa, ihanaa! Tykkään eläimestä joka on juurikin osallistuva, rakastava ja sosiaalinen.

Toinen iso ja vielä pidempiaikainen toteutunut haave on nuo viiriäiset. Niitä muutti meille juuri ennen pääsiäistä pieni lauma. Vielä porukka ei muni, mutta iän puolesta sitäkin voidaan alkaa pikku hiljaa jo lähi viikkoina odottelemaan <3 <3

Ainiin!! Nyt on piruperkele päässyt hännästään eli _se yksi_ haave on taas askelta lähempänä toteuttamista ja elämä tätä myöden hiukkapikkasen helpompaa. On muuten ollut huhtikuu pitkä ja kivinen, koska en olisi koko kuukauteen saanut istua.....

Viirukukko Seppo

Onni on tehokas tiimi, tosin olisin ihan hukassa ilman näitä tehoflikoi ja tehopoikki! Erittäin iso kiitos JOKAISELLE heistä, teette kaikki korvaamattoman hyvää työtä meidän partypartyjen eteen!!

Meillä siis on maaliskuun puolessa välissä yhdistelmäjuhlat, mieheni nelikymppiset ja häät.

Juhlista, koristuksista, puvuista, jne jne tuonnempana. Paremmalla aikaa..... Taas on kiire eteenpäin.

Ei tule tuo edellisessä postauksessani mainittu suunnitelma toteutumaan...... Nyt olen tavannut pitkästä aikaa niin vilkkaasti takkia kääntävän ihmisen ettei vuosiin vuosiin ole moista vastaan tullutkaan...... Rotsi senkun lepattaa tuulessa......

En ala tässä Julkisesti asiaa enempää ruotimaan, mutta sanotaanko niin, että yllätyksiä täynnä tämä viikko..... Kuten vanha sanonta kuuluu, toiset ihmiset on täällä opettamassa meitä ja toiset ystäviksi....

Nyt eräälle Todelliselle Ystävälle annettu toimeksianto katsella meille täsmähevonen, kunnolla ratsuksi opetettu peli jonka kanssa tyttärenikin voi opetella "hevosmiestaitoja".........

Muitakin isoja suunnitelmia ja hankintoja suunnitteilla, mutta niistä tuonnempana, kun on jotain faktaa mitä kertoa ;)

Tällätään tuonne alkuun vielä tälläinen netinsyövereistä pöllitty totuus....