Kauan on mennyt viime kertaisesta postauksesta. Liian kauan.

Paljon on tapahtunut, hyvää ja pahaa. Kaikesta on selvitty! Luajalle kiitos!

 

Lapset kasvaa, koirat vanhenee, minä ja mies vanhetaan.

Kissoja meillä ei enää ole, viiriäisiä meillä ei enää ole. Kaikkea aikansa ja terveys etusijalle. Ruumiillinen kuin henkinenkin. Niin surullista kuin se onkin......

 

Olen aloittanut kolmivuorotyöt tehtaalla joka on tuonut eräänlaisia suuria haasteita koko perheen elämään. Äiti ei enää ole "24/7" kotona ohjaamassa, järjestämässä, hoitamassa asioita ja koordinoimassa. Perhe joutuu ajattelemaan ihan itse ;) ja  mikä kamalinta, tekemään itse. Selviytymään haasteista. Toki äiti kirjoittaa selkeät ohjeet ja viikkokalenteri oli kovassa käytössä alku viikkoina.

Pitää toki sanoa, että hyvin nuo pärjäsivät pienen harjoittelun jälkeen. Pointsit siitä jokaiselle!! 

<3 I love my family! <3

 

Olen aloittanut aivan ihanat harrastukset, Modern Mano Manon ja Kombatanin. Olen niin addiktoitunut noihin! Enempään en ehdi, 5,5 tuntia yhteensä viikossa, mutta se on mulle enemmän henkistä hyvinvointia ja sosiaalista kanssakäymistä muiden höpsähtäneiden kanssa kuin tavoitteellista puurtamista.

Kuva Porin FMACin Mano & Kombatan seminaarista 15.11.-14

 

Valitettavan moni ihminen on ollut vain käymässä elämässämme poistuen lyhyen vierailun jälkeen, mutta oman ja lasten harrastuksien sekä työn kautta olen tutustunut aivan mielettömiin uusiin ihmisiin. Kiitos jokaiselle olemassaolosta.

 

Nyt olisi tarkoitus aloittaa rakkaimmanparhaimmanukkokullan kanssa kuntosaliharjoittelu ja lopettaa tupakanpoltto! Piste. Sen me teemme. Yhdessä.

 

Kuntosali? Kehonmuokkaus?

Tästä lähdetään ja suunta on vain ylöspäin! Lihaksia pitää saada. Yläkroppaan, käsivarsiin, persaus kaipaa kohotusta, vyötöröä kapeemmaksi, .....

Loput pläskit pois!!

 

Yritän taas kirjoitella ahkerammin. Ehkä tämä tulee tavaksi nyt varsinkin tupakanpolton loppuessa. Pakkohan sitä on turhautumista johonkin purkaa ;)