Kauan on mennyt viime kertaisesta postauksesta. Liian kauan.

Paljon on tapahtunut, hyvää ja pahaa. Kaikesta on selvitty! Luajalle kiitos!

 

Lapset kasvaa, koirat vanhenee, minä ja mies vanhetaan.

Kissoja meillä ei enää ole, viiriäisiä meillä ei enää ole. Kaikkea aikansa ja terveys etusijalle. Ruumiillinen kuin henkinenkin. Niin surullista kuin se onkin......

 

Olen aloittanut kolmivuorotyöt tehtaalla joka on tuonut eräänlaisia suuria haasteita koko perheen elämään. Äiti ei enää ole "24/7" kotona ohjaamassa, järjestämässä, hoitamassa asioita ja koordinoimassa. Perhe joutuu ajattelemaan ihan itse ;) ja  mikä kamalinta, tekemään itse. Selviytymään haasteista. Toki äiti kirjoittaa selkeät ohjeet ja viikkokalenteri oli kovassa käytössä alku viikkoina.

Pitää toki sanoa, että hyvin nuo pärjäsivät pienen harjoittelun jälkeen. Pointsit siitä jokaiselle!! 

<3 I love my family! <3

 

Olen aloittanut aivan ihanat harrastukset, Modern Mano Manon ja Kombatanin. Olen niin addiktoitunut noihin! Enempään en ehdi, 5,5 tuntia yhteensä viikossa, mutta se on mulle enemmän henkistä hyvinvointia ja sosiaalista kanssakäymistä muiden höpsähtäneiden kanssa kuin tavoitteellista puurtamista.

Kuva Porin FMACin Mano & Kombatan seminaarista 15.11.-14

 

Valitettavan moni ihminen on ollut vain käymässä elämässämme poistuen lyhyen vierailun jälkeen, mutta oman ja lasten harrastuksien sekä työn kautta olen tutustunut aivan mielettömiin uusiin ihmisiin. Kiitos jokaiselle olemassaolosta.

 

Nyt olisi tarkoitus aloittaa rakkaimmanparhaimmanukkokullan kanssa kuntosaliharjoittelu ja lopettaa tupakanpoltto! Piste. Sen me teemme. Yhdessä.

 

Kuntosali? Kehonmuokkaus?

Tästä lähdetään ja suunta on vain ylöspäin! Lihaksia pitää saada. Yläkroppaan, käsivarsiin, persaus kaipaa kohotusta, vyötöröä kapeemmaksi, .....

Loput pläskit pois!!

 

Yritän taas kirjoitella ahkerammin. Ehkä tämä tulee tavaksi nyt varsinkin tupakanpolton loppuessa. Pakkohan sitä on turhautumista johonkin purkaa ;)

Kiirettä pitää vaikka kaikkea ei saakaan tehtyä mitä pitäisi tai edes haluaisi. Kelit on perseestä ja mies "aina" töissä.

Kolmen vauhdikkaan lapsen ja kolmen yhtä vauhdikkaan lapsen kanssa touhuaminen on vienyt likimain kaiken ajan eikä tännekään ole mitään kerinnyt kirjoittelemaan. Sorry!

 

Lenkkiä on heitetty ihanan naapurin frouvan kanssa, korvaamatonta apua on ollut kyllä. Pakko sanoa!

Fillarilla tulee juoksutettua koiria melkein joka päivä, kymppiä suurinpiirtein kerrallaan. Naapurin koira on sen verran suuri kokoinen ja paksuturkkinen, että sen kanssa on sitten menty rauhallisempia metsälenkkejä. Niihinkin tuo ad/hd-teinikoira on päässyt mukaan.

Ainiin! Mun on ilmeisesti pakko tunnustaa itselleni, että mulla on koira joka ei syö jos se ei pääse kunnollisille lenkeille. Koskakohan tuo elohopea rauhoittuu? Sitten kun se on maan mullissa, luultavasti.

Tämä maailman parhain naapuri muuten on tehnyt mulle jo kahdet rakennekynnet! <3 Rakastan pitkiä näyttäviä kynsiä!! Kiitos niistäkin!

 

Huonojakin uutisia on, valitettavasti.

On ilmennyt, että olen to-del-la allerginen noille meidän viiriäisille. Välittömästi iho-oireita, kun edes menen  vedet vaihtamaan. Saatikka, että vaihtaisin puruja tai touhuaisin muuta niiden häkin kanssa. Mies ja lapset saavat siis hoitaa ne.

 

Nyt iltapalaksi miehen tekemää mustikkapiirakkaa, NAM! Palataan, toivottavasti pikkuisen pikemmin kuin edellisen tauon kanssa. Olkaahan ihmisiksi!

http://Dan James ja Kentucky Reining Cup Freestyle 2014

 

En sit tiiä kumpaa ihailisin ensin tai enemmän.... Miestä joka on kouluttanu poninsa vai ponia joka on koulutettu noin hyvin......

 

Meillä alkoi projektit "kohti BH-koetta" ja projekti "kohti AD-koetta".... Ajankohta on vielä auki koska niihin ollaan valmiita, mutta tavoite ja oma haaste on nyt heitetty ilmaan. Katsotaan saanko kopin vai kolahtaako varpaille, heheheheheheeee!

Oiskohan sitä valmis vuonna 2016?

 

Tussulainen on oloneuvos joka liikkuu ja touhuaa omaksi iloksi, Cola on mammailemassa Eijan luona eli pakko tuon kakarakoiran kanssa sitten alkaa tahkoamaan.....

Nimenomaan tahkoamaan, koska tekemistä riittää siihen, että ollaan joskus tai jouluna valmiita ihmisten eteen... Taidanpa perua koko ajatuksen? Onneksi on aikaa eikä ole paineita. Ajatushan se on tärkein ja se, että ottaa itseään niskaruodosta kiinni saadakseen jotain aikaikseksi ennen kuin on myöhäistä.... -KÖ??

 

BTW!! Se pirunpidättelijä teki neljä flikkaa ja viis poikaa!

Teimme Tuijan kanssa retken Tampesteriin muutaman kissan kanssa. Mahtava reissu kaiken kaikkiaan!

Perjantaina majoituin erään ystäväpariskunnan luo poikien kanssa.  Cisse ja Albert luonnollisesti hurmasi koko perheen, mitäpä muutakaan.

Lauantaina menin pummilla Tuijan hotellihuoneeseen, koska hän voi hieman huonosti ja sunnuntaiaamuksi oli tiedossa hirveä härdelli.

Lauantaina eläinlääkärintarkastuksen jälkeen alkoi se jokaiselle kissanäyttelyissä käyneelle niin tuttu odottaminen. Angorathan on valitettavasti aina viimeisenä. Odottaminen ei tälläkään kertaa ollut turhaa. Esittelimme yleisölle rotua jos kiinnostuneita oli ja niitähän riitti. Mahtavaa saada kertoa tästä valloittavasta kissarodusta, koska ihmisillä on outo käsitys luonteen osalta. Luulevat angoran edelleen olevan kiukkuinen? Onhan se saattanut joskus sitä olla, mutta kasvattajat ovat tehneet loistavaa työtä saaden rodun luonteet paranemaan ja tasaantumaan. Kiitos siitä jokaiselle kasvattajalle!

 

En muuten tiennyt, että angora ihmiset on noin sydämellisiä. Porukka on pieni ja intensiivinen, mutta minut otettiin ennakkoluulottomasti porukkaan mukaan ja olimme "yhtä suurta perhettä"....

Näin, kun on tottunut koiraihmisten keskuudessa ja eri rotujen parissa siihen kateuteen, kuppikuntaisuuteen, pahan puhumiseen tuo angoraporukan yhteen hiileen puhaltaminen oli mulle jotain niin käsittämätöntä. Mieletön fiilis, kun huomaa omin silmin sen aidon ilon kaverin puolesta. Tää porukka osaa olla vilpittömästi onnellisia jokaisesta TP-valintaan pääsystä vaikka se oma kissa ei olisikaan sinne asti päässyt. Aivan sama onko kissat samalta kasvattajalta vai ei.

 

Mukana meillä näyttelyssä oli tosiaan Cisse, Albert, Innu ja Kauno, Albertin veli siis.

Lauantaina kaikki pojat ex1 ja TP-valinnoissa, Kauno oli Tuomarin Paras ja paneeliin.

Sunnuntaina Innu valmistui Championiksi , Cisse ex1, Albert ex1 TP, kaikki TP-valinnoissa ja Albert paneeliin.

 

En nyt muista onko Tuija menossa poikien kanssa tässä välissä johonkin, mutta oma katse siintää jo tuonne heinäkuun loppuun. Turkkilaisten erikoisnäyttelyyn joka järjestetään SUROKin näyttelyn yhteydessä.

Vangora ry järjestää 25-vuotisen taipaleensa kunniaksi turkkilaisten kissojen erikoisnäyttelyn 26.7.2014 SUROKin näyttelyn yhteydessä (Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 D, 00180 Helsinki).

Kyseessä on epävirallinen näyttely, jossa on myös lisäluokkia (paras turkki, kolme sukupolvea yms.).

Angoroiden tuomarina toimii Sara Viuha.

FI*Elekatin Super Nova ja FI*Elekatin Rosso Ruben

<3 veljekset <3