Kiirettä pitää vaikka kaikkea ei saakaan tehtyä mitä pitäisi tai edes haluaisi. Kelit on perseestä ja mies "aina" töissä.

Kolmen vauhdikkaan lapsen ja kolmen yhtä vauhdikkaan lapsen kanssa touhuaminen on vienyt likimain kaiken ajan eikä tännekään ole mitään kerinnyt kirjoittelemaan. Sorry!

 

Lenkkiä on heitetty ihanan naapurin frouvan kanssa, korvaamatonta apua on ollut kyllä. Pakko sanoa!

Fillarilla tulee juoksutettua koiria melkein joka päivä, kymppiä suurinpiirtein kerrallaan. Naapurin koira on sen verran suuri kokoinen ja paksuturkkinen, että sen kanssa on sitten menty rauhallisempia metsälenkkejä. Niihinkin tuo ad/hd-teinikoira on päässyt mukaan.

Ainiin! Mun on ilmeisesti pakko tunnustaa itselleni, että mulla on koira joka ei syö jos se ei pääse kunnollisille lenkeille. Koskakohan tuo elohopea rauhoittuu? Sitten kun se on maan mullissa, luultavasti.

Tämä maailman parhain naapuri muuten on tehnyt mulle jo kahdet rakennekynnet! <3 Rakastan pitkiä näyttäviä kynsiä!! Kiitos niistäkin!

 

Huonojakin uutisia on, valitettavasti.

On ilmennyt, että olen to-del-la allerginen noille meidän viiriäisille. Välittömästi iho-oireita, kun edes menen  vedet vaihtamaan. Saatikka, että vaihtaisin puruja tai touhuaisin muuta niiden häkin kanssa. Mies ja lapset saavat siis hoitaa ne.

 

Nyt iltapalaksi miehen tekemää mustikkapiirakkaa, NAM! Palataan, toivottavasti pikkuisen pikemmin kuin edellisen tauon kanssa. Olkaahan ihmisiksi!